Tokaisin taannoin rakkaalle ystävälleni, että olen päättänyt lakata yrittämästä omassa yrityksessäni. Kuulostaa huvittavalta. Mutta mikään tulos tai menestys uran suhteen ei jaksa kiinnostaa minua enää niin paljon, että haluaisin jatkuvasti yrittää enemmän, paremmin ja kovemmin. Lyön hanskat tiskiin tänään. Nyt riittää.
Ajatukset ja tekeminen ovat olleet tänä kesänä totaalisella tauolla ja olen sen myötä ymmärtänyt, että kontrollista irti päästäminen, myös yritykseni suhteen (johon suhtaudun melkoisella intohimolla), on parasta, mitä voin tehdä. Jos jatkuvasti mietin seuraavaa liikettäni, menetän ilon, rauhan ja vapauden tunteen.
Tämä asia on muhinut mielessäni jo vuoden päivät. Olen luopunut puskemisesta ja väkisin vääntämisestä jo niin monella muulla elämäni osa-alueilla, joten nyt viimeistään on aika lakata yrittämästä myös Ketunpesässä.
Vaikka koko kesän olenkin lähinnä maalannut kuvan kukkatauluja sekä ikkunankarmeja, en suinkaan ole lopettamassa yritystoimintaani. Ajatusmaailmani on sen sijaan muuttunut. Kaipaan yksinkertaisuutta myös työelämässä.
Enkä usko enää internetissä kuhisevia "vinkkivitosia" sitäkään vähää kuin ennen. Luotan vain ja ainoastaan itseeni, intuitiooni ja vaistooni. Ja tietysti siihen, mikä tekee minut onnelliseksi. Siihen uskon ja sitä teen.
Uskon, että keramiikkani on löytänyt oman jalansijan ja asiakaskuntansa Suomessa. Luotan, että se mitä teen, teen niin hyvin, että asiakkaat palaavat yhä uudelleen ja uudelleen.
Luotan myös, että ilmaisten valmennusteni myötä, myös Coaching-asiakkaat löytävät minut. He, jotka kokevat sielunyhteyttä kanssani ja tarvitsevat juuri minut matkalleen mukaan hetkeksi; valmentajaksi, mentoriksi ja rohkaisijaksi.
Ilmaiset valmennukset antavat minulle voimaa ja hyvää oloa. Pystyn auttamaan ihmisiä, joilla ei ole varaa tulle maksulliseen valmennukseeni. Se tuntuu juuri nyt minulle tärkeältä ja merkitykselliseltä. Jos yritykseni ei menesty sillä saralla, niin ainakin minä itse koen onnea ja menestyksen tunteita tovin.
Myös blogini on muutosten tuulien alla. Siinä missä ennen kirjoitin tänne lähinnä henkiseen kasvuun liittyviä asioita, niin jatkossa kirjoitan aivan kaikesta maan ja taivaan välistä. Self-Help-oppaat ovat toistaiseksi tauolla (ja henkinen kasvuni ilmeisesti pysähtynyt lopullisesti ;D) ja historiallinen kaunokirjallisuus on vallannut yöpöydän. Tällä hetkellä haluan vain elää, olla ja nauttia.
Jatkossa kirjoitan elämästäni sydäntä kuunnellen, luovuudesta, levollisuudesta, luonnonläheisyydestä, kodistani maalla Suomessa ja Kalymnoksella kaupungissa.
Luvassa on myös kuvia. Enemmän kuvia. Sillä somessa kaikki katoaa sillä sekunnilla, kun sen julkaisen, mutta blogiini pääsen vielä mummonakin lukemaan ja muistelemaan elämääni.
Yrittäminen on hyvästä, mutta siinä vaiheessa, kun yrittäminen menee puskemiseksi ja väkisin vääntämiseksi, on hyvä ymmärtää luovuttaa. Otsikko "Lakkaa yrittämästä" ei suinkaan tarkoita laakereille heittäytymistä ja totaalista luovuttamista, vaan sitä, että jossain vaiheessa on pelkästään viisautta lakata yrittämästä.
Muista kultaseni, että elämä on kuin virta. Älä turhaan taistele sitä vastaan. Kulje myötävirtaan. Se mitä virta vie, anna viedä ja toivota hyvää matkaa. Se mitä tuo, ota kiitollisuudella vastaan.
Herättikö kirjoitus ajatuksia, laita viestiä alta.
Haluaisitko uusimmat blogi-kirjoitukset ja 10% ale-koodin suoraan sähköpostiisi?
Tokaisin taannoin rakkaalle ystävälleni, että olen päättänyt lakata yrittämästä omassa yrityksessäni. Kuulostaa huvittavalta. Mutta mikään tulos tai menestys uran suhteen ei jaksa kiinnostaa minua enää niin paljon, että haluaisin jatkuvasti yrittää enemmän, paremmin ja kovemmin. Lyön hanskat tiskiin tänään. Nyt riittää.
Olin ilmoittautunut kundaliinijoogan kurssille, tietämättäni lainkaan, mitä odottaa. Kun heti kurssin aluksi päätin osallistua sunnuntai-aamun ylimääräiseen meditaatioon, opettaja toivotti minut tervetulleeksi puolihuvittuneesti hymyillen. Olinhan saapunut ensikertalaisena suoraan puolentoista tunnin mittaiseen meditaatioon, josta ensimmäiset 45...
Kun lapset ovat viikot päiväkodissa ja aikuiset töissä, ei ole ihme, että stressin ja kiireen tunne on lähes jatkuva. Viikot vierivät automaattiohjauksella ja aikuisten "pitäisi"-lista on usein loputon. Olkoonkin, että tuo lista on täysin muokattavissamme. Ruuhkavuosien väsymystilassa sen vain jotenkin unohtaa, että päätösvalta omaan elämään on...
Istun pienellä, valkoiseksi kalkitulla parvekkeella kuunnellen meren kohinaa. Kevätaurinko lämmittää, ja aaltojen lisäksi kuuluu vain satunnaisia kilinkellojen kilahduksia vuorilla kiipeilevistä vuohista. Oloni on levollinen, onnellinen ja rauhallinen.
