Kun lapset ovat viikot päiväkodissa ja aikuiset töissä, ei ole ihme, että stressin ja kiireen tunne on lähes jatkuva. Viikot vierivät automaattiohjauksella ja aikuisten "pitäisi"-lista on usein loputon. Olkoonkin, että tuo lista on täysin muokattavissamme. Ruuhkavuosien väsymystilassa sen vain jotenkin unohtaa, että päätösvalta omaan elämään on lopulta meillä itsellämme.
Kaikkialla toitotetaan palautumisesta ja oman ajan tärkeydestä. Kokopäivätyötä tehdessä ja perhettä pyörittäessäni, minä en ainakaan koskaan löytänyt aikaa, enkä paikkaa edellä mainituille. Tosin, näin jälkeenpäin voin todeta, että priorisoin aina perheen ja työn oman hyvinvointini edelle.
Tämä on kirjoitussarjani "Askelia kohti sisäistä rauhaa" toinen osa. Kussakin osassa käsittelen sellaisia asioita ja tapahtumia, jotka ovat vieneet minua kohti omaa sisäistä rauhan kokemustani. Levollisuutta, jonka uskoin olevan ulottumattomissani.
En tiedä vielä monta osaa on tulossa, sillä matkani jatkuu läpi elämän. Mutta niin pitkälle olen päässyt, että koen velvollisuudekseni jakaa nämä kanssasi. Ehkä voin edes jotenkin olla avuksi myös sinulle <3?
Kun lopputilin jälkeen aloin pikkuhiljaa opettelemaan joutilaisuutta, se kävi hitaasti ja pienin askelin. Hermostoni oli käynyt pitkään ylikierroksilla ja rentoutuminen oli vaikeaa. Aloitin meditaatiosta ja opettelin hengittämään oikein kundaliinijoogan tunneilla.
Puolen vuoden päiväunien ja aamullisten meditaatioiden jälkeen huomasin, kuinka sykkeeni, olemukseni ja koko elämänrytmini alkoi muuttua. Esiin kuoriutui rennompi ja hyväntuulisempi versio itsestäni. Myös perhe huomasi muutoksen ja se vaikutti myönteisesti etenkin lapsiin.
Ja suurin lahja, jonka voit antaa lapsillesi on oma hyvinvointisi. Kun parannat itsesi, paranevat myös lapsesi ja annat myös muille ympärilläsi mahdollisuuden samaan.
Rentoutuneessa ja stressittömässä mielentilassa alkaa kuulla itseään, intuitiotaan ja syvintä sisintään yhä paremmin. Pian huomasin suorastaan janoavani luovuutta. Aloitin kansalaisopiston keramiikkakurssin.
Luovuus alkaa siitä, mihin tietäminen päättyy. Me kaikki olemme luovia ja meillä kaikilla on omat taipumuksemme. Mutta niin kauan, kun elää järjen ja logiikan ohjaamana, luovuus pysyy piilossa.
Luovuus tuo iloa ja leikkiä elämään. Harwardin yliopiston tutkimuksessa todettiin, että onnelliset ihmiset ovat onnellisia siksi, että he tekevät asioita, jotka tekevät heidät onnellisiksi. Melko yksikertaista, eikös?
Luodessa voi saavuttaa Flow-tilan, jolloin aika ja paikka katoaa. Parhaimmillaan voi kokea jopa jonkinlaisia pyhyyttä. Kosketusta johonkin meitä suurempaan. Luodessa olo voi olla kertakaikkisen autuas, levollinen ja onnellinen. Sielu kehrää luomisen tahdissa.
Keramiikan parissa löysin omat luovat taipumukseni värien ja muodon maailmassa. Dreijaaminen vaatii keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä, jollaista en uskonut edes omaavani. Ajan myötä dreijaamisesta on tullut meditaationi. Saven äärellä ampiaispesä päässäni hiljenee ja olen täysin läsnä.
Läsnäolo- ja tietoisuustaidot lisäävät tutkitusti onnellisuutta. Kun mieli ei murehdi menneitä, eikä maalaile uhkakuvia tulevaisuudesta, se on tyytyväisenä tässä hetkessä. Huomaa, että kaikki on oikeastaan hyvin. Juuri nyt.
Aivoille on helppo opettaa uusia, myönteisiä rauhoittumisen keinoja toistamalla hyvää tekeviä asioita. Yhä uudelleen ja uudelleen.
Luovuus löytyy, kun rohkenee kurotella kohti tuntematonta. Lopettaa täydellisyyden tavoittelun ja antaa itselleen luvan olla keskeneräinen ja tehdä virheitä.
Toinen askeleeni kohti sisäistä rauhaa, joutenolon jälkeen, oli luovuuden löytyminen. Vaikka et tietäisi, mikä sinun lahjasi on tai mitä ihmettä alkaisit "luomaan", aloita. Tee jotain. Kokeile. Mene uudelle kurssille ja tapaa uusia ihmisiä. Vain rohkeasti kokeilemalla eri juttuja, voit löytää oman juttusi.
Meidät ihmiset on luotu luomaan. Luovuus on osa sielumme suunnitelmaa. Se on jumalallinen pyhyys meissä. Maailmankaikkeuden yhteys. Pölypallot ja TO-DO-listat voivat kyllä odottaa, sillä silloin, kun uskallat heittää järjen narikkaan, ihmeitä alkaa tapahtua.
P.S. Liittymällä Ketunpesän sisäpiiriin saat ILMAISEN tehtävävihkon "Askel omannäköiseen (työ)elämään", KAKSI KERAMIIKKAOPASTA sekä ilmoituksen uusimmista blogi-teksteistä suoraan sähköpostiisi.
Kiinnostaisiko sinua henkilökohtainen valmennusaika kanssani?
Kun lapset ovat viikot päiväkodissa ja aikuiset töissä, ei ole ihme, että stressin ja kiireen tunne on lähes jatkuva. Viikot vierivät automaattiohjauksella ja aikuisten "pitäisi"-lista on usein loputon. Olkoonkin, että tuo lista on täysin muokattavissamme. Ruuhkavuosien väsymystilassa sen vain jotenkin unohtaa, että päätösvalta omaan elämään on...
Istun pienellä, valkoiseksi kalkitulla parvekkeella kuunnellen meren kohinaa. Kevätaurinko lämmittää, ja aaltojen lisäksi kuuluu vain satunnaisia kilinkellojen kilahduksia vuorilla kiipeilevistä vuohista. Oloni on levollinen, onnellinen ja rauhallinen.
Matka oman sielun äärelle, kohti tietoista minää, on tarkoituksella pitkä ja kivikkoinen. Tuon matkan voi aloittaa aivan vapaaehtoisesti, ilman sen suurempaa draamaa ja tragediaa. Mutta useimmilla meistä se alkaa kriisin ja kärsimyksen myötä.
Kun katselen kätteni tuotoksia viiden vuoden takaa, en voi kuin hymyillä. Olin täynnä intoa ja luomani esineet olivat suloisen muhkuraisia. Rohkenin silti alkaa myymään tekemääni keramiikkaa välittömästi. Ei minulla oikeastaan ollut muutakaan vaihtoehtoa, sillä vanhaan työpaikkaani en enää aikonut palata.
