Oletko puu vai lintu?

Syksyn tullen syön ruokakomerosta kaikki vierasvarapiparit, leivon korvapuusteja ja keitän kahvia aivan liian usein. Kaiken vapaa-aikani makoilen sohvalla epämääräisissä asennoissa, valittaen jatkuvaa niskajumia ja kipeitä kylkiäni.

Keväthurmoksessa olen tehnyt suuria suunnitelmia keramiikkaan, yritykseeni ja ylipäänsä elämääni liittyen, mutta viimeistään lokakuussa viskaan Super-suunnitelmani pönttöuunin iloisiin liekkeihin.

Säännöllisin väliajoin haaveilen päätoimisesta yrittäjyydestä. Siitä, että lopettaisin osa-aikaisen päivätyöni. Puhkun energiaa ja innostusta. Uskon itseeni, valmennuksiini ja keramiikkaani. Kunnes en.

Onneksi aina lopulta tajuan sen tosiseikan, että töitä pitäisi tehdä vähintään kaksi kertaa enemmän kuin nyt ja energiatasoni ei kerta kaikkiaan ole ympärivuotista.

Kun asuu metsän laidalla, elää luonnon syklien mukaisesti. Keväät ja kesät teen töitä kahden edestä, mutta syksyt ja talvet retkotan reporankana energiaa säästellen. Mitä vanhemmaksi tulen, sen voimakkaammin syklisyys minussa ilmenee.

Tällä hetkellä istun rakkaalla verstaallani. Ähkin heti aamutuimaan dreijan äärellä tunnin verran. En saanut muuta kuin sotkua aikaiseksi, joten asetuin kirjoittamaan. Nyt kun joulu on tuloillaan, käsityöläisen pitäisi loihtia lahjoja täydellä teholla. Niin tosiaan, pitäisi, mutta minä en.

Nuorempana pidin itseäni jotenkin viallisena, kun halusin jatkuvasti vaihtaa työpaikkaa, enkä ikinä ollut varma, "mikä minusta tulisi isona". Olin vaihtelunhaluinen, opiskelin jatkuvasti jotain uutta ja kaipasin säännöllisin väliajoin uusia haasteita. 

Istun tänäänkin tämän sama asian äärellä: haaveillen uusista tuulista ja mietin, mitä kummaa seuraavaksi keksisin? Ja vaikka toisinaan jouduinkin toppuuttelemaan vaihtelunhaluisuuttani, niin nykyisin en enää soimaa itseäni, sillä tiedän, että meitä ihmisiä on kahdenlaisia: puita ja lintuja.

Puut rakastavat vahvoja juuriaan ja kasvattavat oksiaan parhaiten viljavassa, tasalaatuisessa maaperässä. Lintujen elinehto sen sijaan, on lentäminen.

Kukoista siis juuri omanlaisenasi. Arvosta puita, lintuja ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet ja keskity aina vahvuuksiesi kasvattamiseen; oli se sitten juurien kasvattamista tai lentotaitojen hiomista <3.

Sydämellisesti,

Mila Ketunpesästä

P.S. Haluaisitko uusimmat blogi-kirjoitukset suoraan sähköpostiisi?