Paluu juurille

Muistan aina sen reilu kuuden vuoden takaisen päivän, kun perustin ikioman keramiikka-alan yritykseni, Ketunpesän. Tunteet vaihtelivat saman vuorokauden aikana aina pelosta kauhuun ja innostuksesta euforiaan.

Niin tylsän keski-ikäiseltä kuin tämä kuulostaakin, niin viimeisen kuuden vuoden aikana en ole kokenut yhtä suuria innostuksen tunteita mihinkään. Paitsi tänä syksynä! Olen yhtäkkkiä alkanut tekemään keramiikkaa lähes aloittelijan innolla, maalannut enkoopeilla, kirjoittanut verkkosivuja, kuvannut videoita ja "pölpöttänyt" suu vaahdossa kaikille suunnitelmistani:

Olen lanseeraamassa jotain omasta mielestäni ihmeellistä, uraa uurtavaa ja taianomaista! Jotain sellaista, mitä Suomessa ei uskoakseni ole keramiikan saralla vielä ollutkaan. Nimittäin keramiikkaa rakastavien verkkoyhteisöä, Keramiikkakoulua.

Ennen tätä hetkeä, olen tuntenut viimeisen vuoden ajan muumioituvani itse tekemäni kuppivuoren alle, omalle verstaalleni. Lapset, joiden vuoksi aikoinaan halusin tehdä töitä kotoa käsin, ovat kasvaneet teineiksi. He eivät enää muovaile savisia pikkueläimiä vieressäni ja hauskuuta minua jutuillaan, kun istun dreijaamassa. Verstaallani ei käy nykyisin juuri kukaan, minua ja karvaista työkaveriani (lue koiraa) lukuun ottamatta.

Olen jo pitkään kaivannut samanhenkisiä ihmisiä, jotka jakavat rakkauden keramiikkaan. Keramiikanharrastajia aina aloittelijasta kokeneeseen konkariin. Iloisia ja inspiroivia yrittäjiä tai yrittäjyydestä haaveilevia. 

Yhteisöä, jossa esitellä omia enemmän ja vähemmän onnistuneita luomuksia. Verkostoa, joiden kanssa voi puhua savi-ja lasitejutuista vaikka tuntikausia. Sydämellisiä sielunsiskoja - naisia, jotka nostattavat, rohkaisevat & inspiroivat toisiaan.

Ketunpesän tulevan Keramiikkakoulun idea on toteuttaa ja suunnitella toimintaa jäsenten ehdoilla. Minun tehtäväni on organisoida tapaamisia, tuottaa videoita, minikursseja ja valmennuksia yhteisön toivomista aiheista.  

Itse kaipaan pois jatkuvasta some-tulvasta, jossa ei näe enää seuraamiaan tilejä kuin satunnaisesti. Jäsenyhteisön idea on helpottaa arkea. Saat itsellesi mielekästä sisältöä helposti ja vaivattomasti. Saat askarruttaviin kysymyksiin nopeasti vastauksen yhteisön keskustelualustalla. Ei tarvitse "unohtua" roikkumaan someen joidenkin täysin eri asioiden äärelle, kuin mitä alun perin tuli etsimään.

Ja vaikka yhteisön nimi onkin Keramiikkakoulu, niin ideana on, että kuka tahansa voi olla opettaja tai oppilas. Keramiikkakoulua suunnitellaan yhä, mutta ovet avautuvat 3.1.2026. Olen Super-innoissani, sillä haaveilen myös Live-tapaamisista, retkistä ja näyttelyistä aina ulkomaanmatkoja myöten. Mahdollisuudet ovat rajattomat! 

Eikä Keramiikkakoulu ole pelkkää keramiikkaa, vaan mukana on myös luovaa yrittäjyyttä, bisneksen perustamista, itsetuntemusta ja henkistä kasvua. Ihan mitä ikinä keksimmekään. Sillä keramiikkamatka on aina myös henkinen matka :).

Yhtäkkiä tunnen palanneeni juurille, aivan sinne, mistä lähdin. Ketunpesä oli alun perin "Käsintehtyä  keramiikka ja hyvän olon kursseja". Nyt Ketunpesä on edelleen käsintehtyä keramiikkaa, mutta myös "Keramiikkaa rakastavien yhteisö". Olen takaisin kädet savessa, sydämellisten ihmisten ympäröimänä <3.

Jos tämä resonoi, niin olisi aivan mahtavan ihanaa saada sinutkin mukaan <3! 

Keramiikkakoulun ovet avautuvat 3.1.2026! 

Sydämellisesti,

Mila Ketunpesästä

P.S. Haluaisitko uusimmat blogi-kirjoitukset suoraan sähköpostiisi?