Syksyn tullen syön ruokakomerosta kaikki vierasvarapiparit, leivon korvapuusteja ja keitän kahvia aivan liian usein. Kaiken vapaa-aikani makoilen sohvalla epämääräisissä asennoissa, valittaen jatkuvaa niskajumia ja kipeitä kylkiäni.

Ensimmäisten syyssateiden ropistessa ikkunaan, kotieläimet siirtyvät saman tien talviasetuksille. Keittiön sohva on varattu käytännössä vuorokauden ympäri ja minä näpyttelen läppäriäni siellä, missä tilaa sattuu olemaan.

Tokaisin taannoin rakkaalle ystävälleni, että olen päättänyt lakata yrittämästä omassa yrityksessäni. Kuulostaa huvittavalta. Mutta mikään tulos tai menestys uran suhteen ei jaksa kiinnostaa minua enää niin paljon, että haluaisin jatkuvasti yrittää enemmän, paremmin ja kovemmin. Lyön hanskat tiskiin tänään. Nyt riittää.

Olin ilmoittautunut kundaliinijoogan kurssille, tietämättäni lainkaan, mitä odottaa. Kun heti kurssin aluksi päätin osallistua sunnuntai-aamun ylimääräiseen meditaatioon, opettaja toivotti minut tervetulleeksi puolihuvittuneesti hymyillen. Olinhan saapunut ensikertalaisena suoraan puolentoista tunnin mittaiseen meditaatioon, josta ensimmäiset 45...

Kun lapset ovat viikot päiväkodissa ja aikuiset töissä, ei ole ihme, että stressin ja kiireen tunne on lähes jatkuva. Viikot vierivät automaattiohjauksella ja aikuisten "pitäisi"-lista on usein loputon. Olkoonkin, että tuo lista on täysin muokattavissamme. Ruuhkavuosien väsymystilassa sen vain jotenkin unohtaa, että päätösvalta omaan elämään on...

Istun pienellä, valkoiseksi kalkitulla parvekkeella kuunnellen meren kohinaa. Kevätaurinko lämmittää, ja aaltojen lisäksi kuuluu vain satunnaisia kilinkellojen kilahduksia vuorilla kiipeilevistä vuohista. Oloni on levollinen, onnellinen ja rauhallinen.