Eroon suorittamisesta
Mieheni on ajattelija ja minä olen tekijä. Täydennämme hyvin toisiamme. Siinä missä minä etenen nopeasti ja tehokkaasti, puolisoni miettii tarkkaan, ennen kuin alkaa tekemään yhtään mitään.
Kun katselen kätteni tuotoksia viiden vuoden takaa, en voi kuin hymyillä. Olin täynnä intoa ja luomani esineet olivat suloisen muhkuraisia. Rohkenin silti alkaa myymään tekemääni keramiikkaa välittömästi. Ei minulla oikeastaan ollut muutakaan vaihtoehtoa, sillä vanhaan työpaikkaani en enää aikonut palata.
Nykyisin koen olevani itseoppinut keramiikan ammattilainen ja onnellinen luovan alan yrittäjä. Keramiikkani nousee Google-hauissa ensimmäisten joukossa ja myyn kaiken keramiikan, minkä teen, verkkokauppani kautta. Itse asiassa ja uskomatonta kyllä; joskus tuotteistani jopa kilpaillaan.
Jos tosissaan haluaa jotakin, on yksinkertaisesti kehdattava. Häpeästä ja pelosta huolimatta.
Ennen ensimmäistä keramiikkapostaustani, olin perustanut myös elämäni ensimmäisen some-tilini. Omien kasvojen julkaiseminen ahdisti ja pelotti. Se tuntui lähes mahdottomalta tehtävältä.
Nykyisin niin kasvojen kuin itselleni tärkeiden kirjoitusten julkaiseminen, on arkista puuhaa. Vaikka en viihdykään kameran edessä, niin olen tehnyt muutamia "puhuva pää"-videoitakin Instagramiin. Pääasiassa siksi, että nuorempi minä ei olisi koskaan kehdannut tehdä mitään niin "hävettävää" :D.
En istuisi tässä, unelmatyöni ja omannäköisen elämän äärellä, jos en olisi silloin kehdannut. Uskaltanut julkaista sitä ensimmäistä kuvaa siitä muhkuraisesta saippuakulhosta tai postata sitä "noloa" kasvokuvaa. Saati kirjoittaa sitä ensimmäistä blogi-tekstiä, joka kumpusi sisimmistäni.
Ja se palaute, mitä kuvistani ja kirjoituksistani sain - arvaat varmasti, millaista se oli? Rohkaisevaa, kannustavaa, kaunista ja jopa ihailevaa. Naiselta naiselle. Kokeneelta kokemattomalle. Tsemppiä, viisaita lauseita, sydämellisiä ja koskettavia sanoja. Mitään pahaa ei tapahtunut, vaikka mieleni oli maalaillut kaikenlaisia uhkakuvia - täysin päinvastoin.
Siispä uskalla, kehtaa ja rohkene muruseni. Ottaa se ensimmäinen askel. Aloittaa pelosta huolimatta. Sillä vain silloin - ja ainoastaan silloin - voit tietää, mitä mahdollisuuksia elämä sinulle tarjoilee.
P.S. Haluatko tiedon uusimmista kirjoituksistani suoraan sähköpostiisi? Liity Ketunpesän sisäpiiriin.
TAI
Kiinnostaisiko sinua henkilökohtainen valmennus kanssani? Ketunpesän yksilövalmennukset ovat nyt -20% (31.3.2025 asti).
Mieheni on ajattelija ja minä olen tekijä. Täydennämme hyvin toisiamme. Siinä missä minä etenen nopeasti ja tehokkaasti, puolisoni miettii tarkkaan, ennen kuin alkaa tekemään yhtään mitään.
"Hengissä ollaan - yhä viiden vuoden jälkeenkin. Kaikki laskut on maksettu, minulla ei ole rikasta miestä elättämässä, en ole perinyt ketään, enkä lainaakaan ole yritystä varten ottanut. Mutta en koskaan ole laskenut munia yhden korin varaan. Vai miten se meni :D? "
Hipsin hiljaa vanhan talomme narisevia portaita alakertaan. Haluan ehdottomasti omistaa ensimmäisen puolituntisen aamusta kokonaan itselleni. Herään useimmiten kuudelta, ilman herätyskelloa. Kun lapset on suukoteltu koulutielle, valmistaudun lyhyen joogahetken jälkeen itsekin dreijan äärelle.
Olen lapsesta asti haaveillut kirjan kirjoittamisesta. Voi kuitenkin olla, etten koskaan sitä kirjoita, sillä kaikki tähdellinen, mitä elämässäni olen oppinut, mahtuu toistaiseksi yhteen arkkiin.