Huipulla on hyvä lopettaa

16.08.2026

Istuessani Kreikan kodin terassilla, läppäri sylissäni havahdun, kuinka väsynyt olen. Haaveilin digiyrittäjyydestä ja olen viimein saanut pienen luovan yritykseni pyörimään kivuttomasti vakailla jäsentuloilla. Mutta olen äärimmäisen väsynyt naputtamaan tietokonetta, somettamaan, markkinoimaan ja ylipäänsä yrittämään yhtään mitään. On aika tehdä muutos. Jälleen kerran.

Ketunpesä on seitsemän vuoden aikana ollut paitsi keramiikkaa -  niin myös verkkokauppaa, kursseja, pellavaa, valmennuksia ja nyt myös Keramiikkakoulu. Mutta ennen kaikkea se on ollut pitkiä tunteja tietokoneella, uutiskirjeitä, kirjanpitoa, somea, näkyväksi tulemisen harjoittelua, kompastelua ja uuden opettelua. Yhä uudelleen ja uudelleen.

Nyt kun viimein luova yritykseni toimii yllättävän vakaasti pienillä tuloillaan - olen päättänyt lopettaa. Pian puoli vuosisataa eläneenä huomaan, että ne asiat, joista joskus ammensin intoa ja energiaa, ovat muuttuneet taakaksi. 

Keramiikkakoulun lanseeraaminen ja luotsaaminen opetti minua paljon, mutta ennen kaikkea se muistutti minua siitä, että rakastan yksinkertaista, maanläheistä ja hiljaista elämää. Minun paikkani on kädet mullassa - ei näppäimistöllä. Raha ei ole koskaan ollut motivaattorini - sydän on ja tulee aina olemaan. 

Vaikka minä hidastan, vähennän ja yksinkertaistan, niin Keramiikkakoulu jatkaa toimintaansa entistä parempana ja monipuolisempana, sillä lokakuusta alkaen yhteisön liiketoiminta siirtyy uudelle omistajalle.

Sydämellinen keramiikkayhteisömme saa nyt uuden, iloisen ja innokkaan vetäjän, Anna Korpiahon (www.korpiahodesign.fi). Anna on keramiikan artesaani, valokuvaaja ja yrittäjä. Keramiikkakoulu saa jatkaa toimintaansa ja kasvuaan hänen ammattitaitoisessa ohjauksessaan. Toivon sydämeni pohjasta, että yhä useammat keramiikkaharrastajat löytävät toisensa yhteisön avulla vielä vuosien ja vuosien päästä. 

Unelmilla on totisesti taipumus toteutua, sen takaan ja alleviivaan. MUTTA: työtä se kyllä vaatii paljon. Ja jokaisesta unelmasta on lopulta osattava päästää irti. Koska me muutumme, ympäristö muuttuu ja kaikki muuttuvat. Tavalla tai toisella.

Istuessani yhden unelmani parvekkeella, Kreikan kotona, huomaan ajattelevani, että "huipulta" on hyvä lopettaa. Ketunpesä jatkaa tästä edespäin toimintaansa erittäin pienesti keramiikkaa tehden luonnonläheisellä verstaallaan, Loviisassa. Hitaasti & lempeydellä.



Sydämellisesti,

Mila Ketunpesästä


Takana on työntäyteinen talvi. Ehdottomasti koko yrittäjätaipaleeni hektisin. On ollut huippuihanaa ja aivan kamalaa. Huijarisyndrooma on nostellut päätään ja ego heitellyt kapuloita rattaisiin: "Minä, itseoppinut ja hidas kuppimaakari lanseerasin verkossa toimivan yhteisön eli Keramiikkakoulun tammikuussa - mitä ihmettä oikein luulin tekeväni?"

Maaliskuinen vesisade alkoi heti, kun astuin koiran kanssa ovesta ulos. Sade piiskasi kasvojani ja maksimoi kurjuuttani. Peruuttaa ei kuitenkaan enää voinut, siitä koira kyllä piti huolen. Hyvä niin, vaikka se ei sillä hetkellä siltä tuntunutkaan. Olinhan sohvaillut käytännössä koko talven.

Loppuvuodesta olin näkyvillä somessa alituiseen; tein postauksia, keloja ja tarinoita jatkuvasti sekä pidin ilmaisia valmennuksia, Instagram-livejä ja webinaareja. Tein kahdessa kuukaudessa aivan järjettömän ponnistuksen introvertista ja lähes kasvottomasta kupintekijästä "puhuvaksi pölö-pölö-pääksi". Kun ajattelen tuota aikaa, hengästyttää...

Share