Jos aika on aina kortilla ja koko ajan tuntuu olevan kiire, on syytä katsoa peiliin. Istuttava alas ja mietittävä, mikä minulle on tärkeää? Laitettava asiat uuteen tärkeysjärjestykseen.
Ajastahan meillä ei ole pulaa. Sillä se kuluu ja kuluttaa meitä kaikkia aivan samassa tahdissa, niin kauan kuin henki pihisee. Ongelma sen sijaan useimmiten on ajankäytössä ja tärkeysjärjestyksen puutteesta.
Oman tärkeysjärjestyksen voi tehdä vasta sitten, kun tunnistaa arvonsa. Kun omat arvot ovat selvät, sen jälkeen voi miettiä elääkö oikeasti elämäänsä omien arvojensa mukaisesti?
Esimerkiksi jos perhe on sinulle arvoasteikolla ensimmäinen, mutta kalenterisi täyttyy muista menoista tai olet jatkuvasti esimerkiksi töissä. Perhe ei oikeasti ole silloin arvonumero yksi. Työ on.
On totisinta totta, että meillä kaikilla on ajanjaksoja elämässä, jolloin siihen ei mahdu juuri muuta ja elämä etenee päivä kerrallaan (esim. pikkulapsiarki). Ja toisinaan tapahtuu asioita, joille emme yksinkertaisesti voi mitään (sairastuminen, työttömyys jne). Mutta useimmiten se, miten oman aikansa käyttää, on täysin oma valinta.
Meillä länsimaissa on nykyisin enemmän vapaa-aikaa kuin oikeastaan on koskaan ollut. Meillä on myös pilvin pimein vaihtoehtoja ja tapoja toteuttaa itseämme ja elää hyvää elämää. On mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa ja asuntoa. Tehdä lyhennettyä työpäivää, opiskella tai alkaa vaikkapa yrittäjäksi.
Jos oma elämä on jatkuvaa, päätöntä säntäilyä ja ryntäilyä, on aivan turha syyttää ajanpuutetta, muita ihmisiä tai olosuhteita. Viisainta muruseni, on suunnata katse armollisesti ihan vain itseensä.
Minulla oli joskus aina kiire. Oli vaikea istua aloillaan ja turhan tekeminenkin oli tärkeämpää kuin jouten olo. Olo, jota salaa kadehdin ja janosin. Läsnäolo ja hidastaminen pelottivat. Sillä hidastaessani tahtia, tunsin luopuvani kontrollista.
Kiire kultaseni, on vain tunne. Kontrollin tarve on merkki siitä, että on aika harjoitella luopumista ja irti päästämistä. Ajanpuute on todellisuudessa tärkeysjärjestyksen puutetta.
Alle olen koonnut muutamia tehtäviä selättääksesi kiireen. Tarvitset noin tunnin omaa aikaa, paperia ja kynän :).
P.S. Kiinnostaisiko sinua oma henkilökohtainen valmennusaika kanssani?
Tai oletko kiinnostunut aloittamaan oman luovan matkasi kohti yrittäjyyttä?
Mieheni on ajattelija ja minä olen tekijä. Täydennämme hyvin toisiamme. Siinä missä minä etenen nopeasti ja tehokkaasti, puolisoni miettii tarkkaan, ennen kuin alkaa tekemään yhtään mitään.
"Hengissä ollaan - yhä viiden vuoden jälkeenkin. Kaikki laskut on maksettu, minulla ei ole rikasta miestä elättämässä, en ole perinyt ketään, enkä lainaakaan ole yritystä varten ottanut. Mutta en koskaan ole laskenut munia yhden korin varaan. Vai miten se meni :D? "
Hipsin hiljaa vanhan talomme narisevia portaita alakertaan. Haluan ehdottomasti omistaa ensimmäisen puolituntisen aamusta kokonaan itselleni. Herään useimmiten kuudelta, ilman herätyskelloa. Kun lapset on suukoteltu koulutielle, valmistaudun lyhyen joogahetken jälkeen itsekin dreijan äärelle.
Olen lapsesta asti haaveillut kirjan kirjoittamisesta. Voi kuitenkin olla, etten koskaan sitä kirjoita, sillä kaikki tähdellinen, mitä elämässäni olen oppinut, mahtuu toistaiseksi yhteen arkkiin.
