Lopeta valittaminen

"Se olisi ihanaa, mutta kun..."  Taitaa olla yksi ihmisten lempilausahduksia. Jatkuvaa kiirettä, riittämättömyyden tunnetta, perheen, työelämän ja harrastusten vaativuutta valitetaan harva se päivä. Oma jaksaminen on kortilla, eikä aika riitä asioille, jotka itselle ovat tärkeitä. Vai onko asia kuitenkaan niin?

Omakotitalomme haja-asutusalueella maksoi aikoinaan 85 000 euroa. Kodin lisäksi saimme kolme piharakennusta, hehtaarin maata, 7 tulisijaa, 15 omenapuuta ja ehtymättömän porakaivon. Nykyään vanhoja maatiloja saa vieläkin halvemmalla.

Automme on 26 vuotta vanha ja suurin piirtein kaikki tavaramme on ostettu kirppareilta. Oli myös aika, kun tein hillot, mehut, kuivatin yrtit sekä kasvatin kasviksia ja kanoja ruuaksi. 

Miksi kerron tämän? Siksi, että lapsiperhearjen ja työelämän yhdistäminen oli minulle sula mahdottomuus. Sen sijaan kotona työskenteleminen antoi energiaa ja siinä samalla säästimme myös ruokalaskuissa.

Kun olin aikani valittanut omaa väsymystäni työelämässä ja keksinyt erilaisia tekosyitä, oli aika tehdä muutos.

En koskaan onnistunut yhdistämään opettajan työtä ja äitiyttä, vaikka olisinkin halunnut. Siksi otin lopputilin haaveammatistani yli kahdeksan vuotta sitten. Vaikka se pelotti vietävästi, se oli ehdottomasti elämäni paras päätös.

Kun irtisanoutumisen hetki koitti, oli ymmärrettävä, että kaikkea ei voi saada. Ainakaan yhtä aikaa. Rahaa oli nyt huomattavasti vähemmän. Osa ovista sulkeutui, mutta uusia aukesi. Ja näin jälkeenpäin, Ketunpesän yrittäjänä voin todeta, että irti päästämisen ja luottamuksen kasvamisen myötä, ihmeitä tapahtui.

Meillä ei ole asuntoa pääkaupunkiseudulla (vaikka sieltä olenkin kotoisin), ei "hienoa" autoa, merkkivaatteita, harrastuksia eikä kalliita kotimaan matkoja saati kesämökkiä.

Sen sijaan meillä on aina toinen vanhemmista ollut kotona ja lämmin kotiruoka, kun lapset ovat tulleet koulusta. Aika perheen kesken on ollut arvoasteikoillamme kaikkein tärkein.

Oli myös aika, jolloin lapsia hävetti vaatimaton asumistyylimme ja kirppisrojumme (hävettää välillä vieläkin), mutta mitä vanhemmaksi he ovat kasvaneet, sitä enemmän hekin ovat alkaneet arvostamaan aikaa ja yhdessäoloa.

Valittaminen on turhaa. Tosiseikka on, että aikaa järjestyy aina niille asioille ja ihmisille, jotka itsellesi ovat oikeasti tärkeitä. Sinun arvosi näkyvät teoissasi - ei puheissasi tai ajatuksissasi.

On helppoa syyttää omasta elämäntilanteestaan ympäristöä, työpaikkaa, puolisoa, yhteiskunnan vaatimuksia tai vaikka sitä ylisukupolvellista taakkaa. Mutta ihan aikuisten oikeasti: Jos et ole tyytyväinen elämääsi, lopeta jatkuva valittaminen - se on täysin hukkaan heitettyä energiaa.

Muutos on aina mahdollista, jos sitä oikeasti haluaa. Suurin osa tosin valitsee tutun ja ikävän valitusvirren tuntemattoman sijaan. 

Ystäväni - meillä kaikilla täällä maan päällä on aikaa vain rajallisesti, mieti siis tarkkaan, mihin oman kallisarvoisen aikasi käytät. Valitse jo hyvä ihme toisin tai lakkaa valittamasta ja keskity sen sijaan asioihin, jotka sinulla on hyvin 🩷.

Sydämellisesti,

Mila Ketunpesästä

P.S. Haluaisitko oppia tekemään ja myymään keramiikkaasi?

Haluaisitko uusimmat blogi-kirjoitukset suoraan sähköpostiisi?