Miten lanseeraus menikään?

Loppuvuodesta olin näkyvillä somessa alituiseen; tein postauksia, keloja ja tarinoita jatkuvasti sekä pidin ilmaisia valmennuksia, Instagram-livejä ja webinaareja. Tein kahdessa kuukaudessa aivan järjettömän ponnistuksen introvertista ja lähes kasvottomasta kupintekijästä "puhuvaksi pölö-pölö-pääksi".  Kun ajattelen tuota aikaa, hengästyttää vieläkin.

Perustaessani yritykseni Ketunpesän, en tiennyt yrittäjyydestä tuon taivaallista. En ollut koskaan myynyt mitään muuta, kuin vanhoja roiniani kirpputorilla. Nopeasti ensimmäisen some-postauksen jälkeen keramiikastani tuli kuitenkin työ ja ikään kuin vahingossa, ajan myötä, opin "brändäämään" ja myymään tuotteitani verkossa.

Vaikka kuuteen yrittäjävuoteeni mahtuu jos jonkinlaista, niin ennen vuodenvaihdetta, en ollut koskaan jaksanut kiinnostua myynnistä tai markkinoinnista niin paljon, että olisin opetellut kuinka oikeaoppisesti lanseerataan uusi tuote tai palvelu.

Miten kaikki sitten meni?

Kun syksyllä idea Keramiikkakoulusta heräsi, luin useamman oppikirjan ja kuuntelin Podcasteja aiheesta. Vietin elämää epämukavuusalueellani yli kaksi kuukautta. Some-tilini muuttui yhtäkkiä elävämmäksi ja näkyvämmäksi videoiden myötä. En rakasta videoiden tekemistä, en niissä puhumista, mutta ajatus toimivasta keramiikkayhteisöstä voitti lopulta kaikki pelkoni. 

Nyt helmikuussa voin sanoa, että nautin parhaillaan työni hedelmistä. Olen perustanut todennäköisesti Suomen ensimmäisen keramiikkaa rakastavien verkkoyhteisön, Keramiikkakoulun. Varovaisissa toiveissani oli saada yhteisööni 30 jäsentä ja villeimmissä haaveissani 50. Lopulta jäseniä liittyi mukaan huikeat 105!

Metan algoritmi rakasti videoita ja vaikka seuraajia somesta lähtikin, niin uusia tuli enemmän. Lähetin myös yrittäjyyteni ensimmäisen uutiskirje-sarjan yhteisön avajaisviikon jokaisena päivänä, jossa kerroin ovien pian sulkeutuvan. Se tuntui suoraan sanoen ahdistelulta, mutta tein sen silti.

Kahden kuukauden aikana minusta kuorittiin (puoliväkisin) esiin oikea myyjä, joka ei kirjoitellut somea, blogia tai uutiskirjeitä pelkästään lämpimikseen, kuten aiemmin, vaan strategisesti myynti mielessä.

Vaikka uutiskirjelistalta poistui enemmän lukijoita kuin koskaan aikaisemmin, tapahtui kaikki se, mitä oppikirjojen mukaan pitikin tapahtua - sain tuloksia, myyntiä ja niitä toivomiani euroja tililleni. Yritykseni (lue minun) taloudellinen tilanteeni on parempi kuin ikinä. Luovan yrittäjän jatkuva pennien laskeminen on toistaiseksi loppunut. 

Mutta. Akku on nyt tyhjä. Siis tarkoitan todella-todella tyhjä. Luovuus on ponnistuksen jäljiltä tipotiessään. Osittain siksi, että tein kaiken täysin kaikkien hyvinvointiohjeiden vastaisesti.

Epämukavuusalueella pitää vierailla, jotta kasvaa ja kehittyy. Vierailuja on hyvä tehdä usein, mutta oleilla kannattaa, varsinkin alussa, vain lyhyitä aikoja.

Mukavuusalueelle palataan säännöllisesti lataamaan akkuja. Säännöllisten vierailujen myötä, oma mukavuusalue laajenee lopulta epämukavuusalueellekin. 

Minä sen sijaan heittäydyin kokovartalolla ja rykäisin kaiken kerralla. Ja nyt kun mietin lanseeraamista, en oikein voi sanoa, että oliko siinä mitään kivaa? No, ne eurot. Mutta teenkö samaa enää toiste? Ja miten teen sen, ettei introvertti minussa ole jälleen tyhjiin puristettu rätti?

Älkääkä missään nimessä käsittäkö väärin - RAKASTAN upouutta keramiikkayhteisöämme ja kaikkea, mitä siitä vielä voi kehkeytyäkään. Ovet aukeavat seuraavan kerran toukokuussa ja uusia jäseniä odotetaan innolla! Nyt vain mietin, että miten ihmeessä oppisin rakastamaan myös lanseeraamista - edes hitusen 😝 ???

Sydämellisesti,

Mila Ketunpesästä

Haluaisitko uusimmat blogi-kirjoitukset ja 10% ale-koodin suoraan sähköpostiisi?