Muistan aina sen tunteen, kun kevätaamuna raahauduin autosta kirjoineni työpaikalleni. Kaikki oli hyvin. Mutta silti jotain puuttui. Olin saanut unelmieni työpaikan luonto- ja ympäristöalan opettajana, remontoimme mieheni kanssa pientä omavaraistilaamme, minulla oli ihanat lapset ja liuta kotieläimiä kasvimaineen.

Toisinaan elämän monimutkaisuus saa unohtamaan keitä olemme ja mitä tulimme tänne tekemään. En todellakaan usko, että elämämme tarkoitus on puskea töitä niska limassa tai tehdä ikävystyneenä asioita, joista emme ole pätkääkään kiinnostuneita?

Yksi parhaita valintoja elämässäni on ollut se, kun riittävän väsyneenä ja kyllästyneenä, päätin karsia lähes kaiken pois elämästäni. Tyhjensin kovalevyni ja palautin sen tehdasasetuksille.

Onko sinulla jokin salainen haave, joka pälkähtää mieleesi tuon tuostakin? Jokin asia, josta unelmoit, mutta et usko siinä olevan mitään järkeä. Ajatus, jonka ilmaantuessa painat sen aina mielesi perukoille. Tuhahdat ja pidät itseäsi järjettömänä haihattelijana. Eikä koskaan tunnu olevan aikaa, syytä tai resursseja aloittaa kyseistä "juttua", sillä...

Nuorena koin olevani outolintu. En viihtynyt isoissa kaveriporukoissa, kaupungissa saati kotibileissä. Vapaa-aikani vietin yksin kotona, metsässä samoillen, piirrellen ja lukien.

Oli aika, jolloin ajattelin useimmiten järjen kautta. Valitsin ja tein lähinnä asioita, joista oli jotain hyötyä joko itselleni, perheelleni tai yhteiskunnalle. Aika on rahaa - ajattelin. Luodessanikin mietin, että onko tästä mitään hyötyä. Siksipä lähinnä remontoin kotiani, virkkasin tai neuloin jotain lämmintä ja hyödyllistä perheelleni.