Blogi 

Istuessani Kreikan kodin terassilla, läppäri sylissäni havahdun, kuinka väsynyt olen. Haaveilin digiyrittäjyydestä ja olen viimein saanut pienen luovan yritykseni pyörimään kivuttomasti vakailla jäsentuloilla. Mutta olen äärimmäisen väsynyt naputtamaan tietokonetta, somettamaan, markkinoimaan ja ylipäänsä yrittämään yhtään mitään. On aika tehdä...

"Se olisi ihanaa, mutta kun..." Taitaa olla yksi ihmisten lempilausahduksia. Jatkuvaa kiirettä, riittämättömyyden tunnetta, perheen, työelämän ja harrastusten vaativuutta valitetaan harva se päivä. Oma jaksaminen on kortilla, eikä aika riitä asioille, jotka itselle ovat tärkeitä. Vai onko asia kuitenkaan niin?

Upotin käteni ensi kertaa saveen kansalaisopiston kurssilla vuonna 2018. Enpä olisi tuolloin arvannut, mikä matka siitä alkaisi. Nyt keikun yli kolmen kuukauden tauon jälkeen verstaani kynnyksellä epäröiden: "Tuleeko tästä enää ikinä yhtään mitään?"

Maaliskuinen vesisade alkoi heti, kun astuin koiran kanssa ovesta ulos. Sade piiskasi kasvojani ja maksimoi kurjuuttani. Peruuttaa ei kuitenkaan enää voinut, siitä koira kyllä piti huolen. Hyvä niin, vaikka se ei sillä hetkellä siltä tuntunutkaan. Olinhan sohvaillut käytännössä koko talven.

Tänä aamuna se kaikki alkoi purkautumaan musteena paperille. Harmaina surun sävyttäminä tahroina ja rakkaudentäyteisinä pilkahduksina menneisyydestä. Sanoja ja tuntemuksia aiheesta nimeltä rakkaus. Tiedän, ettet haluaisi minun kirjoittavan tätä, mutta minun on pakko, muuten tukehdun.

Muistan aina sen reilu kuuden vuoden takaisen päivän, kun perustin ikioman keramiikka-alan yritykseni, Ketunpesän. Tunteet vaihtelivat saman vuorokauden aikana aina pelosta kauhuun ja innostuksesta euforiaan.

Matkustaminen avaa joka kerta silmiä syille, miksi kestävän kehityksen opettaminen lapsille on äärimmäisen tärkeää. Ekologinen elämäntapa kuuluisi olla meille jokaiselle se normaali ja tavanomainen tapa elää - ilman kyseenalaistamista. Onhan kyseessä kuitenkin yksi ja ainutkertainen planeettamme, josta saamme aivan kaiken aina ravinnosta...

Kun lapset ovat viikot päiväkodissa ja aikuiset töissä, ei ole ihme, että stressin ja kiireen tunne on lähes jatkuva. Viikot vierivät automaattiohjauksella ja aikuisten "pitäisi"-lista on usein loputon. Olkoonkin, että tuo lista on täysin muokattavissamme. Ruuhkavuosien väsymystilassa sen vain jotenkin unohtaa, että päätösvalta omaan elämään on...

Ensimmäisten syyssateiden ropistessa ikkunaan, kotieläimet siirtyvät saman tien talviasetuksille. Keittiön sohva on varattu käytännössä vuorokauden ympäri ja minä näpyttelen läppäriäni siellä, missä tilaa sattuu olemaan.