Nuorena koin olevani outolintu. En viihtynyt isoissa kaveriporukoissa, kaupungissa saati kotibileissä. Vapaa-aikani vietin yksin kotona, metsässä samoillen, piirrellen ja lukien.

Keho ja mieli on melko helppo ymmärtää ja huolehtia kuin sielu ja henki. Minulle nuo jälkimmäiset olivat tosi pitkään aivan vieraita, ehkä siksi, että meillä länsimaissa keskitytään useimmiten vain psyykeeseen ja fysiikkaan.

Oli aika, jolloin ajattelin useimmiten järjen kautta. Valitsin ja tein lähinnä asioita, joista oli jotain hyötyä joko itselleni, perheelleni tai yhteiskunnalle. Aika on rahaa - ajattelin. Luodessanikin mietin, että onko tästä mitään hyötyä. Siksipä lähinnä remontoin kotiani, virkkasin tai neuloin jotain lämmintä ja hyödyllistä perheelleni.

Onko sinulla jokin salainen haave, joka pälkähtää mieleesi tuon tuostakin? Jokin asia, josta unelmoit, mutta et usko siinä olevan mitään järkeä. Ajatus, jonka ilmaantuessa painat sen aina mielesi perukoille. Tuhahdat ja pidät itseäsi järjettömänä haihattelijana. Eikä koskaan tunnu olevan aikaa, syytä tai resursseja aloittaa kyseistä "juttua", sillä...