Toisinaan elämän monimutkaisuus saa unohtamaan keitä olemme ja mitä tulimme tänne tekemään. En todellakaan usko, että elämämme tarkoitus on puskea töitä niska limassa tai tehdä ikävystyneenä asioita, joista emme ole pätkääkään kiinnostuneita?

Yksi parhaita valintoja elämässäni on ollut se, kun riittävän väsyneenä ja kyllästyneenä, päätin karsia lähes kaiken pois elämästäni. Tyhjensin kovalevyni ja palautin sen tehdasasetuksille.

Nuorena koin olevani outolintu. En viihtynyt isoissa kaveriporukoissa, kaupungissa saati kotibileissä. Vapaa-aikani vietin yksin kotona, metsässä samoillen, piirrellen ja lukien.

Keho ja mieli on melko helppo ymmärtää ja huolehtia kuin sielu ja henki. Minulle nuo jälkimmäiset olivat tosi pitkään aivan vieraita, ehkä siksi, että meillä länsimaissa keskitytään useimmiten vain psyykeeseen ja fysiikkaan.

Onko sinulla jokin salainen haave, joka pälkähtää mieleesi tuon tuostakin? Jokin asia, josta unelmoit, mutta et usko siinä olevan mitään järkeä. Ajatus, jonka ilmaantuessa painat sen aina mielesi perukoille. Tuhahdat ja pidät itseäsi järjettömänä haihattelijana. Eikä koskaan tunnu olevan aikaa, syytä tai resursseja aloittaa kyseistä "juttua", sillä...