Ketunpesä on seitsemän vuoden aikana ollut paitsi keramiikkaa - niin myös verkkokauppaa, kursseja, pellavaa, valmennuksia ja nyt myös Keramiikkakoulu. Mutta ennen kaikkea se on ollut pitkiä tunteja tietokoneella, uutiskirjeitä, kirjanpitoa, somea, näkyväksi tulemisen harjoittelua, kompastelua ja uuden opettelua. Yhä uudelleen ja uudelleen.
Nyt kun viimein luova yritykseni toimii yllättävän vakaasti pienillä tuloillaan - olen päättänyt lopettaa. Pian puoli vuosisataa eläneenä huomaan, että ne asiat, joista joskus ammensin intoa ja energiaa, ovat muuttuneet taakaksi.
Keramiikkakoulun lanseeraaminen ja luotsaaminen opetti minua paljon, mutta ennen kaikkea se muistutti minua siitä, että rakastan yksinkertaista, maanläheistä ja hiljaista elämää. Minun paikkani on kädet mullassa - ei näppäimistöllä. Raha ei ole koskaan ollut motivaattorini - sydän on ja tulee aina olemaan.
Vaikka minä hidastan, vähennän ja yksinkertaistan, niin Keramiikkakoulu jatkaa toimintaansa entistä parempana ja monipuolisempana, sillä lokakuusta alkaen yhteisön liiketoiminta siirtyy uudelle omistajalle.
Sydämellinen keramiikkayhteisömme saa nyt uuden, iloisen ja innokkaan vetäjän, Anna Korpiahon (www.korpiahodesign.fi). Anna on keramiikan artesaani, valokuvaaja ja yrittäjä. Keramiikkakoulu saa jatkaa toimintaansa ja kasvuaan hänen ammattitaitoisessa ohjauksessaan. Toivon sydämeni pohjasta, että yhä useammat keramiikkaharrastajat löytävät toisensa yhteisön avulla vielä vuosien ja vuosien päästä.
Unelmilla on totisesti taipumus toteutua, sen takaan ja alleviivaan. MUTTA: työtä se kyllä vaatii paljon. Ja jokaisesta unelmasta on lopulta osattava päästää irti. Koska me muutumme, ympäristö muuttuu ja kaikki muuttuvat. Tavalla tai toisella.
Istuessani yhden unelmani parvekkeella, Kreikan kotona, huomaan ajattelevani, että "huipulta" on hyvä lopettaa. Ketunpesä jatkaa tästä edespäin toimintaansa erittäin pienesti keramiikkaa tehden luonnonläheisellä verstaallaan, Loviisassa. Hitaasti & lempeydellä.
Meissä keski-iän ylittäneissä naisissa asuu viisaus. Elämä ja kokemukset ovat koulineet ja kasvattaneet. Olemme halutessamme suurta sydäntä ja vielä suurempaa sydämen viisautta. Meidän naisten tehtävänä on tukea, auttaa, neuvoa ja rohkaista, etenkin toisia naisia. Tarjota käsi nuoremmalle ja kertoa, että tästä(kin) selvitään.
Mieheni on ajattelija ja minä olen tekijä. Täydennämme hyvin toisiamme. Siinä missä minä etenen nopeasti ja tehokkaasti, puolisoni miettii tarkkaan, ennen kuin alkaa tekemään yhtään mitään.
Elämässä on useimmiten onnellisimmillaan silloin, kun on jotain uutta ja inspiroivaa meneillään. Silloin, kun asiat ovat niin hyvin, että voi tukevasti omalta mukavuusalueeltaan käsin, vierailla epämukavuusalueella. Eli käydä oppimassa jotain uutta.
