Minulla oli joskus ainainen kiire. Tein koko ajan jotakin ja aloilleen asettuminen oli todella vaikeaa. Istuessakin oli pakko vähintään virkata, että olisin edes jotenkin hyödyksi.
Lapsena olin arka ja ujo. Toisenlaisessa kasvuympäristössä, olisin saattanut jäädä sellaiseksi. Ystävystyminen oli vaikeaa ja esiintymisiä jännitin oksennuksen partaalle.
Seitsemänvuotiaana halusin eläinlääkäriksi. Sen jälkeen autokorjaajaksi ja poliisiksi.
Tiedätkö sen tunteen, kun olet ikään kuin "jumissa". Kaikki arkiset asiat rullaavat eteenpäin, mutta sinusta tuntuu, että itse et pääsee mihinkään suuntaan.
Kun viisi vuotta sitten aloitin Instagram-tilini, profiilitekstissäni luki jotain tällaista: "Luovuutta ja luonnonläheisyyttä. Kohtuullisen harmonisessa kaaoksessa. Kultaista keskitietä etsien."
Nuorena koin olevani outolintu. En viihtynyt isoissa kaveriporukoissa, kaupungissa saati kotibileissä. Vapaa-aikani vietin yksin kotona, metsässä samoillen, piirrellen ja lukien.
Ovatko sinun unelmasi pieniä vai suuria? Mitä haaveita sinulla on? Vai onko haaveesi hautautuneet ulottumattomiisi, harmaan arjen ja kiireen myötä?
Keho ja mieli on melko helppo ymmärtää ja huolehtia kuin sielu ja henki. Minulle nuo jälkimmäiset olivat tosi pitkään aivan vieraita, ehkä siksi, että meillä länsimaissa keskitytään useimmiten vain psyykeeseen ja fysiikkaan.
Viisi vuotta sitten olin unelmatyössäni ammattikoulussa luonto- ja ympäristöalan opettajana. Olin silti salaa mielessäni haaveillut jo pitkään sapattivapaasta.
Haluatko muistutukset uusimmista Blogi-kirjoituksista suoraan sähköpostiisi?
Ketunpesä on keramiikkaa rakastavien yhteisö. Siellä valmistuu myös käsin Vintage-henkistä keramiikkaa. Keramiikkakoulu on sydämellinen verkkoyhteisö, jossa opit niin tekemään kuin myymään keramiikkaasi.
