Tiedätkö sen tunteen, kun olet ikään kuin "jumissa". Kaikki arkiset asiat rullaavat eteenpäin, mutta sinusta tuntuu, että itse et pääsee mihinkään suuntaan.
Kun viisi vuotta sitten aloitin Instagram-tilini, profiilitekstissäni luki jotain tällaista: "Luovuutta ja luonnonläheisyyttä. Kohtuullisen harmonisessa kaaoksessa. Kultaista keskitietä etsien."
Nuorena koin olevani outolintu. En viihtynyt isoissa kaveriporukoissa, kaupungissa saati kotibileissä. Vapaa-aikani vietin yksin kotona, metsässä samoillen, piirrellen ja lukien.
Ovatko sinun unelmasi pieniä vai suuria? Mitä haaveita sinulla on? Vai onko haaveesi hautautuneet ulottumattomiisi, harmaan arjen ja kiireen myötä?
Keho ja mieli on melko helppo ymmärtää ja huolehtia kuin sielu ja henki. Minulle nuo jälkimmäiset olivat tosi pitkään aivan vieraita, ehkä siksi, että meillä länsimaissa keskitytään useimmiten vain psyykeeseen ja fysiikkaan.
Viisi vuotta sitten olin unelmatyössäni ammattikoulussa luonto- ja ympäristöalan opettajana. Olin silti salaa mielessäni haaveillut jo pitkään sapattivapaasta.
Muistan aina sen tunteen, kun kevätaamuna raahauduin autosta kirjoineni työpaikalleni. Kaikki oli hyvin. Mutta silti jotain puuttui. Olin saanut unelmieni työpaikan luonto- ja ympäristöalan opettajana, remontoimme mieheni kanssa pientä omavaraistilaamme, minulla oli ihanat lapset ja liuta kotieläimiä kasvimaineen.
Toisinaan elämän monimutkaisuus saa unohtamaan keitä olemme ja mitä tulimme tänne tekemään. En todellakaan usko, että elämämme tarkoitus on puskea töitä niska limassa tai tehdä ikävystyneenä asioita, joista emme ole pätkääkään kiinnostuneita?
Yksi parhaita valintoja elämässäni on ollut se, kun riittävän väsyneenä ja kyllästyneenä, päätin karsia lähes kaiken pois elämästäni. Tyhjensin kovalevyni ja palautin sen tehdasasetuksille.
Vintage-henkistä keramiikkaa. Kotimaista, käsintehtyä Design keramiikkaa kestämään äidiltä tyttärelle. Hitaasti & lempeydellä.
