Ketunpesä on seitsemän vuoden aikana ollut paitsi keramiikkaa - niin myös verkkokauppaa, kursseja, pellavaa, valmennuksia ja nyt myös Keramiikkakoulu. Mutta ennen kaikkea se on ollut pitkiä tunteja tietokoneella, uutiskirjeitä, kirjanpitoa, somea, näkyväksi tulemisen harjoittelua, kompastelua ja uuden opettelua. Yhä uudelleen ja uudelleen.
Nyt kun viimein luova yritykseni toimii yllättävän vakaasti pienillä tuloillaan - olen päättänyt lopettaa. Pian puoli vuosisataa eläneenä huomaan, että ne asiat, joista joskus ammensin intoa ja energiaa, ovat muuttuneet taakaksi.
Keramiikkakoulun lanseeraaminen ja luotsaaminen opetti minua paljon, mutta ennen kaikkea se muistutti minua siitä, että rakastan yksinkertaista, maanläheistä ja hiljaista elämää. Minun paikkani on kädet mullassa - ei näppäimistöllä. Raha ei ole koskaan ollut motivaattorini - sydän on ja tulee aina olemaan.
Vaikka minä hidastan, vähennän ja yksinkertaistan, niin Keramiikkakoulu jatkaa toimintaansa entistä parempana ja monipuolisempana, sillä lokakuusta alkaen yhteisön liiketoiminta siirtyy uudelle omistajalle.
Sydämellinen keramiikkayhteisömme saa nyt uuden, iloisen ja innokkaan vetäjän, Anna Korpiahon (www.korpiahodesign.fi). Anna on keramiikan artesaani, valokuvaaja ja yrittäjä. Keramiikkakoulu saa jatkaa toimintaansa ja kasvuaan hänen ammattitaitoisessa ohjauksessaan. Toivon sydämeni pohjasta, että yhä useammat keramiikkaharrastajat löytävät toisensa yhteisön avulla vielä vuosien ja vuosien päästä.
Unelmilla on totisesti taipumus toteutua, sen takaan ja alleviivaan. MUTTA: työtä se kyllä vaatii paljon. Ja jokaisesta unelmasta on lopulta osattava päästää irti. Koska me muutumme, ympäristö muuttuu ja kaikki muuttuvat. Tavalla tai toisella.
Istuessani yhden unelmani parvekkeella, Kreikan kotona, huomaan ajattelevani, että "huipulta" on hyvä lopettaa. Ketunpesä jatkaa tästä edespäin toimintaansa erittäin pienesti keramiikkaa tehden luonnonläheisellä verstaallaan, Loviisassa. Hitaasti & lempeydellä.
Miksi toiset meistä tuntuvat saavuttavan unelmansa paljon helpommin ja useammin kuin toiset? Onko jotkut meistä vain syntyneet onnellisempien tähtien alla? Miksi toiset kohtaavat vastoinkäymisiä toinen toisensa jälkeen? Mikä erottaa unelmoijan ja unelmiensa toteuttajan?
Yritykseni täytti syyskuun ensimmäinen päivä viisi vuotta. Unohdin sen jälleen, kuten unohdan useimmiten kaikki muutkin viikonpäivät. En ole juuri koskaan piitannut päivämääristä ja kellonajoista, vaikka pyrinkin olemaan ajoissa, jos jotain on sovittu.
Osa minusta ei millään (yhä edelleenkään) haluaisi tunnustaa, että olen luonteeltani "uudistaja". Nopeasti kyllästyvä, herkästi tylsistyvä ja jatkuvasti uusia kokemuksia janoava. Näivetyn kuoliaaksi, jos en säännöllisesti hyppää, takki auki, kohti tuntematonta.
