Kansalaisopiton keramiikkakurssin aikana ostin itselleni uunin ja dreijan, remontoin kotipihamme pienen navetan työtilaksi ja perustin sivutoimisen yritykseni, Ketunpesän. Kaikki tapahtui päätä huimaavalla vauhdilla ja rakastin joka solullani kaikkea sitä, mitä tein.
Yrittäjyys ja keramiikka yhdessä olivat huikea syväsukellus itsetuntemukseen. Kädet savessa jouduin olemaan läsnä ja ampiaispesä päässäni rauhoittui. Luodessa löysin tieni takaisin rauhallisempaan elämänrytmiin ja omaan itseeni.
Nyt verstaan kynnyksellä minua kuitenkin pelotti. En ollut koskenut dreijaan kolmeen kuukauteen. Oloni oli syyllinen, pettynyt ja hämmentynyt. En ollut pystynyt dreijaamaan Onnellisia mukeja - verkkokauppani suosituinta tuotetta - sillä palo luomiseen oli sammunut jo tovi sitten.
Savi oli minun parantajani. Se opetti minut uudelleen luomaan lapsenomaisesti, suoraan sydämestäni. Ilman odotuksia ja hyväksyen. Se oli minun meditaationi, kun ruuhkavuodet kuluttivat ja kaipasin rauhaa ja selkeyttä elämääni.
Kun keramiikasta tuli työ ja suuri osa toimeentuloani, siitä muodostui vaivihkaa taakka. Onnellisista mukeista oli pikkuhiljaa tullut onnettomia. En saanut keramiikan tekemisestä enää sitä iloa ja energiaa, jonka avulla olin ensimmäiset vuodet elänyt.
Nyt istun, pelostani huolimatta, jälleen dreijan äärellä. Sen lempeä, tuttu surina rauhoittaa hiljalleen mieltäni ja ajatukseni kirkastuvat. Savi on yhä parantajani, sillä tunnen nyt sydämessäni selkeästi miten asioiden on muututtava voidakseni hyvin.
Irti päästäminen ei ole koskaan helppoa. Silloin joutuu hyväksymään sen, että lopputulos ei useinkaan ole se, mitä itse oli suunnitellut. Mutta se antaa myös mahdollisuuden sille, että edessä voi olla jotain vieläkin parempaa. Lomaillessani sain yhteydenoton kansalaisopistolta - sieltä, mistä itse aloitin oman keramiikkamatkani. Syksyllä alkaa oma matkani opiston opettajana.
Kuppitehdas on nyt osa Ketunpesän historiaa. En halua tehdä enää yhtään ylimääräistä esinettä maailmalle rahan ja toimeentuloni vuoksi. Se on sydämeni ääni.
Ketunpesän verkkokauppa hidastuu ja yksinkertaistuu iän myötä, aivan kuten omistajansakin. Jatkossa uusi kokoelma julkaistaan keskimääri kaksi kertaa vuodessa - keväällä ja syksyllä. Kokoelmat koostuvat pääsääntöisesti keramiikasta, joista olet tehnyt ohjeita Keramiikkakouluun. Nyt Ketunpesä on Keramiikkakoulu.
P.S. Keramiikkaharrastajien verkkoyhteisö avaa ovensa seuraavan kerran 1.8.2026 ja silloin pääset tutustumaan Keramiikkakouluun 7 päivän ilmaisella testijaksolla.
Haluaisitko uusimmat blogi-kirjoitukset suoraan sähköpostiisi?
Osa minusta ei millään (yhä edelleenkään) haluaisi tunnustaa, että olen luonteeltani "uudistaja". Nopeasti kyllästyvä, herkästi tylsistyvä ja jatkuvasti uusia kokemuksia janoava. Näivetyn kuoliaaksi, jos en säännöllisesti hyppää, takki auki, kohti tuntematonta.
Miksi toiset meistä tuntuvat saavuttavan unelmansa paljon helpommin ja useammin kuin toiset? Onko jotkut meistä vain syntyneet onnellisempien tähtien alla? Miksi toiset kohtaavat vastoinkäymisiä toinen toisensa jälkeen? Mikä erottaa unelmoijan ja unelmiensa toteuttajan?
Olen pian jo viisi vuotta pyörittänyt keramiikka-alan yritystäni, Ketunpesää. Pitänyt toista sataa keramiikkakurssia pienellä verstaallani ja dreijannut suurella rakkaudella isot määrät astioita verkkokauppaani myyntiin.
